Myra

Myra oli ilmeisesti epätoivottu lapsi, sillä pian hänen syntymänsä jälkeen hänet hylättiin katuojaan. Onnea tytöllä tosin oli matkassa - hänet löysi sattumalta eräs lapseton pariskunta, joka pyöritti läheistä majataloa. He ottivat tytön huostaansa ja Myrasta kasvoi varsin tomera työntekijä majataloon. Myran lapsuus oli varsin tavallinen: hän autteli majatalossa sen minkä pystyi ja karkaili välillä kylälle kavereitaan tapaamaan.

Tytön ollessa vielä melko nuori, noin 12 vuotta, hän koki ensimmäisen menetyksensä. Hänen isänsä nimittäin kuoli keuhkotautiin, jättäen hänet kasvattiäidin Bertha Capriksen leskeksi. Rouva Capris oli pitkään menetyksestä maassa, ja hänen tunteensa tyttöä kohtaan alkoivat hiljalleen kylmetä osittain surunsa, osittain Myran orastavan teini-iän ja kiukunpuuskien takia.

Noin 15-vuotiaana, Myra joutui kokemaan erittäin epämiellyttävän kokemuksen, kun majatalon tallia silloin tällöin hoitava Kye iski silmänsä häneen. Myra ei rotannaamaisen Kyen vikittely-yrityksistä lämmennyt, ja niinpä eräänä päivänä Kye sitten humalapäissään yritti ottaa hänet väkisin. Hän onnistui kuitenkin karkaamaan ja lukitsemaan miehen talliin ennen kuin mitään kriittistä ehti tapahtua, mutta kokemus on hänelle edelleen arka paikka, josta hän ei ole puhunut kenellekään.

Kauneimpaan ikäänsä kasvettuaan Myran suhde kasvattiäitiinsä on huonontui entisestään: rouva Bertha Capris kun sattui löytämään uuden miehen Jeanin, jota Myra ei voi sietää. Myra oli jo jonkin aikaa suunnitellut lähtevänsä majatalosta. Tilaisuus siihen sattui kun jostain mystisestä sattuman tai kohtalon oikusta, kun majatalolle saapui muuan luutnantti Raine. Pian tämän jäljessä ritari sir Antonio Voldey, joka oli jahdannut luutnanttia vihamiehenään vaikka kuinka kauan. Tilanne kuitenkin kääntyi päälaelleen, kun mieheksi luultu luutnantti paljastuikin naiseksi: eikä keneksi tahansa pulliaiseksi, vaan naapurivaltion Jaemertan syrjäytetyksi keisarinnaksi. Niin suuren salaisuuden haltijana Myraa ei voitu jättää majataloon levittämään juoruja, joten sir Antonio otti hänet palvelukseensa kamaripalvelijaksi.

Myra on suorasukainen ja tulinen tapaus. Tunnekuohun vallassa - oli se sitten raivonpurkaus tai naurukohtaus - hän on äänekäs ja varomaton, muulloin hänellä on kyllä ihan perus järkeä päässä. Hän ei pelkää sanoa ääneen, mitä ajattelee, ja siitä on joskus jopa koitunut ongelmia palvelualalla. Myra on myös ahkera ja toimelias, ja varsin seikkailunhaluinen. Vaikka hän työstään pitää, mieli tekisi lähteä ottamaan selvää tuntemattomasta ulkomaailmasta...

Työskenneltyään koko ikänsä majatalon tarjoilijana Myralle on kehittynyt varsin tarkat korvat. Hän on hyvin kiinnostunut ihmisistä, ja osaa salakuunnella ihmisiä sen näköisenä kuin ei muka mitään kuulisi.

Mainittakoon vielä, että Myra ei pidä eläimistä. Hän osaa kyllä käsiellä esim. hevosia, sillä majatalolla on piskuinen talli, muttei ole koskaan oppinut pitämään niistä, eikä mistään muistakaan eläimistä sen puoleen. Koiria Myra pelkää.

Myra on normaalin pituinen, tanakka mutta muodokas. Hänellä on luontainen taipumus lihavuuteen, joten hänen tulisi olla erityisen tarkka ruokailustaan: tyttö tosin pitää myös syömisestä joten taistelu kiloja vastaan käy ankarana. Myra rakastaa käyttää aikaa ulkonäköönsä, siksi häntä näkee harvoin ilman meikkiä tai koruja. Useimmiten hän on pukeutuneena työvaatteisiinsa: suunnilleen polviin asti ulottuvaan mekkoon, jonka piilotaskut ovat täynnä jos jonkinmoista tavaraa; vaaleaan lyhythihaiseen paitaan ja kuvioituun korsettityyppiseen yläosaan.

Hahmon synnystä:Myra syntyi kuin itsestään ollessani Saksassa, häneen on vaikuttanut paljon muutama siellä tapaamani ihminen ja mentaliteetti johon tuossa maassa törmäsin. Voisinpa siis melkein kutsua Myraa matkamuistoksi Saksasta.

Tunnusbiisi:Värttinä - Riena